Teksti: Ida Hummelstedt ja Joséphine Gram
Monet ovat yhtä mieltä siitä, että kouluissa tarvitaan aktiivista työtä rasismia vastaan. Silti voi olla vaikea tietää, miltä se käytännössä voisi näyttää. ARTIS-hankkeessa (Antirasistinen ja turvallinen toimintakulttuuri koulussa) tutkimme yhdessä mukana olevien koulujen kanssa sitä, miltä koulun antirasismi ja tasa-arvotyö voivat näyttää oppilaiden, henkilökunnan ja huoltajien näkökulmasta.
Antirasistinen työ haastaa käsityksen koulusta neutraalina paikkana ilman poliittisia tai ideologisia sidonnaisuuksia. Koulutus ja sen sisältö eivät tietenkään koskaan ole neutraaleja, ja yhteiskunnassa vallitsevat epäoikeudenmukaisuudet koskettavat ja näkyvät siksi myös koulussa. Muutoksen aikaansaamiseksi rakenteelliset epäoikeudenmukaisuudet, kuten rasismi ja valkoisuusnormi, on nostettava esiin. Niitä on tarkasteltava ja haastettava sekä henkilökunnan että oppilaiden kanssa mahdollisimman turvallisissa tiloissa.
Avataksemme askel askeleelta uusia tapoja nähdä ja ymmärtää oppilaiden ympäristöä, käsittelemme heidän kanssaan esimerkiksi sellaisia teemoja kuin normit, identiteetti, valkoisuus ja rasismi. Paljon on kyse sanojen ja käsitteiden tarjoamisesta, jotta näistä teemoista on mahdollista puhua. Samalla heille annetaan tilaa pohtia, mitä he itse voivat tehdä ja miten kukin heistä voi itse vaikuttaa omassa arjessa sekä yhteiskunnassa.
Työmme motivaationa on ajatus muutospotentiaalista, joka syntyy, kun lasten ja nuorten tietoisuutta yhteiskunnallisista ilmiöistä lisätään ja heille luodaan uusia mahdollisuuksia yhteiskunnalliseen toimijuuteen. On antoisaa nähdä, kuinka joku saa uuden oivalluksen, kuinka joku suuttuu epäoikeudenmukaisuudesta, uskaltaa tulla kertomaan koulussa kokemastaan epäkohdasta tai sanoo vastaan jollekin toiselle.
Henkilökunnan kanssa työskentely puolestaan on merkityksellistä, koska tiedetään, kuinka suuri vaikutus opettajan suhtautumistavalla ja toiminnalla on oppilaisiin. Myös henkilökunnan kanssa työskennellessä on tärkeää rakentaa luottamusta. On tärkeää, että emme tule ulkopuolelta osoittelemaan sormella, vaan kuuntelemme, mitä juuri kyseisessä koulussa tarvitaan.
Kaikilla lapsilla on oikeus turvalliseen koulunkäyntiin, ja antirasistinen työ tarkoittaa aktiivisen rasisminvastaisuuden lisäksi parempien edellytysten luomista tasa-arvoiselle koululle, jossa kaikkien arvoa ja oikeuksia edistetään.
Yleisiä kysymyksiä, joita kohtaamme työssämme:
- Miten antirasismin parissa kannattaa aloittaa, jos ei itse ole huomannut rasismia koulussa?
Yhteiskunnassa esiintyvät rakenteet ovat olemassa myös koulussa, ja kaikki ovat mukana ylläpitämässä näitä normeja. Vaikka ei olisikaan kuullut suoria rasistisia haukkumasanoja, valkoisuusnormi on silti läsnä kaikissa kouluissa, oppimateriaaleissa ja materiaaleissa. Kolonialismiin perustuva historia ja maailmanjärjestys näkyvät vielä tänäkin päivänä siinä, miten ajattelemme eri maanosista ja kansanryhmistä sekä niiden kyvyistä tai oikeuksista.
Myös ”hyvää tarkoittavat” kysymykset tai kommentit toistavat helposti rasistisia ja hierarkkisia ajattelutapoja. Onkin erittäin tärkeää perehtyä rasismiin ja antirasismiin ja alkaa haastaa omaa ajatteluaan ja opetustapaansa. On myös keskeistä tarkastella kriittisesti niitä sisältöjä tai näkökulmia, joita itse tai esimerkiksi oppimateriaalit nostavat esiin. Näin on mahdollista myös haastaa kollegoita ja oppilaita pohtimaan näitä kysymyksiä sekä muuttaa toimintatapoja koulun sisällä.
2. Mitä kannattaa ottaa huomioon koskien oppilaiden ja henkilökunnan moninaisia rodullistettuja positioita?
Jokaisella meistä on oma roolinsa rasismin vastaisessa työssä, ja jokaisen täytyy tulla tietoiseksi omista ajatusmalleistaan. Lasten tulee jo varhaisesta iästä lähtien oppia rasismista ja normeista, ja edellytyksenä on, että heitä ympäröivät aikuiset osoittavat olevansa tietoisia rasismista. Tämä pätee sekä koulussa, että kotona. Näin lapsille, jotka kohtaavat rasismia, tulee matalampi kynnys kertoa kokemuksistaan ja saada tukea rasististen tilanteiden käsittelyyn. On myös tärkeää tukea aktiivisesti niiden lasten edellytyksiä toimia rasismia vastaan, jotka eivät kohtaa rasismia.
On tietysti yksilöllistä, miten haavoittuvassa asemassa oleva henkilö kokee sen, että hänen kokemastaan syrjinnästä puhutaan. Osa kokee sen raskaaksi ja haavoittavaksi, kun taas toiset voivat kokea helpotusta ja vahvistusta siitä, että aikuinen todella nostaa esiin sen, mitä he kokevat. On tärkeää kuunnella oppilaita etukäteen ja harkita toimintatapojaan erikseen jokaisen ryhmän kohdalla, jonka kanssa työskentelee. Älä koskaan käytä ketään esimerkkinä äläkä vaadi, että hänen tulisi jakaa omia kokemuksiaan – käytä sen sijaan esimerkkejä tutkimuksesta, uutisista ja oppimateriaaleista.
Pohdi omaa rodullistettua asemaasi ja sitä, miten se voi vaikuttaa luokkahuoneen keskusteluihin. Rasismi herättää tunteita useimmissa ihmisissä, joten varaa aikaa myös luokkahuoneen ulkopuolella käsitelläksesi tunteita, joita rasismi sinussa herättää.
3. Miten oppilaat saadaan sitoutumaan ja tuntemaan, että aihe koskettaa heitä?
Eniten opittavaa on heillä, jotka eivät ole aiemmin joutuneet ajattelemaan rasismia. Toisinaan juuri he voivat myös kokea aiheen turhaksi. Monet oppilaat ovat kuitenkin kiinnostuneita yhteiskunnallisista ilmiöistä, erityisesti sellaisten esimerkkien kautta, jotka liittyvät läheisesti heidän omaan arkeensa. Tällaisia voivat olla esimerkiksi muiden nuorten kokemukset, kriittinen analyysi materiaaleista ja peleistä (kuten Afrikan tähti), jotka ylläpitävät rasistista ajattelua. Myös esimerkit, jotka haastavat valkoisuuden tai suomalaisuuden normia ovat tärkeitä.
Rasismia käsittelevissä luokkahuonekeskusteluissa syntyy usein tunne, että oppilaat kysyvät sellaisista asioista, jotka he ovat kokeneet jollain tavoin kielletyiksi aiheiksi koulussa. Monet opettajat taas ilmaisevat epävarmuutta rasismista keskustelemisesta oppilaiden kanssa sekä siitä, mitkä käsitteet ovat hyväksyttäviä. On tärkeää perehtyä käsitteisiin sekä jatkuvasti kehittää omaa antirasistista ja normikriittistä tapaa katsoa maailmaa. Samalla luottamuksen rakentuminen vahvistuu, jos voi viestiä, että on avoin keskustelemaan rasismista tai muista epäoikeudenmukaisuuksista, vaikka ei tietäisikään kaikkia vastauksia.
Ehkä tärkein suhtautumistapa antirasistisena pedagogina tai vanhempana on se, että osoittaa oman sitoutumisensa asiaan. Antirasismiin sitoutunut pedagogi ja vanhempi toimii hyvänä esimerkkinä, kun jotain tapahtuu: hän pysähtyy kuuntelemaan ja uskaltaa tunnustaa omat virheensä.
Ida Hummelstedt
ARTIS projektijohtaja
Tutkijatohtori Helsingin yliopistossa, tausta tutkijana hankkeissa, jotka tutkivat rasismia, moninaisuutta ja osallisuutta koulussa, kouluttajana antirasismista ja sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta koulussa, sekä luokanopettajana.
Joséphine Gram
ARTIS projektiavustaja
Kouluttaja ja asiantuntija antirasismista ja normikriittisyydestä, kokemusta eri kohderyhmien (lapset, nuoret ja aikuiset) kanssa työskentelystä erityisesti opetus- ja kulttuurialalla.
Kehittämis- ja tutkimusprojekti Antirasistinen ja turvallinen toimintakulttuuri koulussa (ARTIS), Kasvatustieteellinen tiedekunta, Helsingin yliopisto
