Teksti: Marika Elmeranta
Kuva: Samu Lehtinen
Olen adoptiovastaavan työssäni saanut seurata Etelä-Afrikan adoptiojärjestelmän ja lastensuojelun kehitystä kahden vuosikymmenen ajan tiiviissä yhteistyössä Interpedian adoptiokumppani Abba Specialist Adoption & Social Servicen (Abba) kanssa.
Etelä-Afrikka aloitti kansainväliset adoptiot myöhemmin kuin monet muut maat. Maa on nyt murrosvaiheessa, jonka monet adoptiomaat ovat käyneet läpi jo aiemmin. Pienille ja terveille lapsille löytyy nykyään hyvin kotimaan perheitä, ja kansainväliseen adoptioon vapautuu pääasiassa erityistarpeisia ja leikki-ikäisiä lapsia.
Adoptiojärjestelmä ja -osaaminen ovat Etelä-Afrikassa kehittyneet valtavasti. Viime vuosina kuitenkin resurssien puute ja systeemiset haasteet ovat alkaneet hidastaa adoptioita.
Mahdollisuuksien ja jännitteiden maa
Etelä-Afrikka on hyvin moninainen ja monietninen. Maassa on noin 63 miljoonaa asukasta, 11 virallista kieltä, rikas luonto ja kulttuurielämä.
Etelä-Afrikka on myös yksi maailman eriarvoisimmista maista. Rikollisuus, väkivalta ja valtava nuorisotyöttömyys luovat monia jännitteitä maahan.
Viime aikoina kiristynyt maahanmuuttajavastaisuus on aiheuttanut mielenosoituksia, maastakarkotuksia ja ulkomaalaisvainoa. Lisäksi naisiin kohdistuva väkivalta on valitettavan yleistä, mikä vaikuttaa usein myös lasten olosuhteisiin.
Moni lapsi elää vaikeissa oloissa
Etelä-Afrikassa on arvioiden mukaan 3,7–5,4 miljoonaa molemmat tai toisen vanhemman menettänyttä lasta. Heistä noin puoli miljoonaa asuu sijaisperheissä ja 21 000 lastenkodeissa. Kotimaassa adoptoidaan vuosittain alle 1000 lasta, mikä sisältää perheen sisäiset ja sukulaisadoptiot.
Kansainväliseen adoptioon lähtee joitakin kymmeniä lapsia vuodessa, eli adoptio on maan lastensuojelussa hyvin marginaalinen ilmiö.
Lapsen hylkäämisen tai adoptioon luovuttamisen taustalla on useissa tapauksissa erilaisia sosiaalisia, terveydellisiä ja taloudellisia ongelmia. Moni lapsi asuu turvattomissa olosuhteissa ja alueelliset erot ovat suuria.
Abba ja muut järjestöt ovat tehneet paljon työtä adoptiotietoisuuden ja kotimaan adoptioiden edistämiseksi. Lisäksi perheenyhdistämistä ja adoptiojärjestelmää on kehitetty systemaattisesti.
Järjestökentällä on tällä hetkellä kuitenkin vaikeat ajat, sillä resursseja on leikattu huomattavasti. Adoptio on monimutkainen juridinen prosessi, joka vaatii erityisosaamista ja resursseja.
Etelä-Afrikassa on vahva adoptiolainsäädäntö ja paljon adoptio-osaamista, mutta maassa on myös erilaisia näkemyksiä siitä, mihin suuntaan lastensuojelua ja adoptiotoimintaa olisi kehitettävä. Perinteisesti Etelä-Afrikassa on painotettu suvun vastuuta lapsista (kinship care), joten adoptioon liittyy ennakkoluuloja.
Suvun suojissa kasvaminen on lapsen kannalta paras vaihtoehto silloin, kun suku tarjoaa turvallisen kasvuympäristön. Etelä-Afrikan todellisuus tällä hetkellä on kuitenkin se, että kaikilla lastensuojelulapsilla ei tällaista suojaa ole.
Ubuntu (yhteisöllisyys, yhteys, ”olen, koska me olemme”) on tärkeä käsite Etelä-Afrikasta. Apartheid rikkoi paljon perhe-, suku- ja kyläyhteisöjä, mikä vaikuttaa edelleen perheisiin ja lapsiin. Toivon, että ubuntu elää ja vahvistuu Etelä-Afrikassa.
Adoptioprosessi
Etelä-Afrikassa lapsen luovuttaminen adoptioon on sallittua ja siihen on saatavissa tukea ja neuvontaa. Myös abortti on mahdollinen. Adoptioon vapautuu hylättyjä tai luovutettuja lapsia. Löytölasten tapauksista tehdään rikostutkinta, ja vanhempia tai sukulaisia jäljitetään.
Lapsen adoptioon vapautumisen prosessi voi kestää kuukausia tai usein jopa vuosia. Se jälkeen hänen tietonsa laitetaan kansalliseen -rekisteriin (RACAP), jossa hänelle etsitään kotimaan perhettä ensisijaisesti lapsen omasta etnisestä ryhmästä ja sen jälkeen muusta ryhmästä. Valtaosa kotimaan adoptioista tehdään saman etnisen ryhmän sisällä.
Jos lapselle ei löydy perhettä kotimaasta, adoptiojärjestöt voivat etsiä lapselle perhettä myös ulkomailta. Kansainvälinen adoptio on adoptioon vapautuvalle lapselle viimeinen vaihtoehto saada pysyvä perhe.
Kansainväliselle adoptiolle on edelleen tarvetta
Etelä-Afrikan adoptioprosessit ovat viime vuosina hidastuneet. Jokaisen lapsen kohdalla on arvioitava huolellisesti, onko lapsen edun mukaista tulla adoptoiduksi, ja kansainvälisen adoption kohdalla harkinta on vieläkin tarkempaa.
”Moni lapsi hyötyisi adoptiosta, mutta resurssit ovat vähissä.
Nykyinen maahanmuuttajavastainen ilmapiiri ja maastakarkoitukset voivat myös lisätä lasten hylkäämisiä. Lisäksi ulkomaalaistaustaisten lasten adoptiot ovat vaikeutuneet. On tietenkin hyvä, että lasten tausta selvitetään tarkasti, mutta vaarana on, että lapset jäävät vaille pysyvää sijoitusta.
Kaikesta huolimatta kansainväliselle adoptiolle on edelleen tarvetta. Näin vakuutti myös maan adoptioasioiden keskusviranomainen SACA, kun vierailimme Etelä-Afrikassa toukokuussa 2026.
Adoptiotutkimus on osoittanut, että perhe on lapselle parempi kasvuympäristö kuin laitos. Kahden vuosikymmenen aikana olen saanut hoitaa monen eteläafrikkalaisen lapsen adoptiota ja olen nähnyt miten lapsi alkaa kukoistaa perheeseen päästyään.
Etelä-Afrikka on upea maa ja toivon sille valoisaa tulevaisuutta. Maan tämän hetken olosuhteiden perusteella olen samaa mieltä kuin tapaamamme viranomainen: kansainvälisillä adoptioilla on edelleen paikkansa osana maan laajaa lastensuojelutyötä.
Adoptiotyömme siis jatkuu, samoin jatkuvan kehittämisen tavoitteet. Abballa on viime vuosien aikana esimerkiksi kehitetty paljon jälkipalvelua, ja on ollut hyvin innostavaa olla mukana siinä työssä.
Kirjoittaja toimii adoptiovastaavana Interpedia ry:ssä.
INFOLAATIKKO:
- Interpedian yhteistyö Etelä-Afrikan kanssa alkoi 2002
- Etelä-Afrikka ratifioi Haagin sopimuksen vuonna 2003
- Vuosina 2003–2025 Suomeen on adoptoitu Interpedian kautta 331 lasta
- Interpedia työskentelee Abban kanssa Pretorian ja Johannesburgin alueella, ja viime vuosina myös Western Capen alueella
